Planetaario on väline, jota käytetään planetaariossa keinotekoisten tähtien suorittamiseen. Perinteinen optinen planetaario voi näyttää selkeitä ja kirkkaita, eläviä keinotekoisia tähtiä ja osoittaa keinotekoisten tähtien erilaisia tähtitieteellisiä liikkeitä. Itse optinen planetaario itsessään on suhteellisen yksinkertainen ja vaatii usein erilaisia erikoislaitteita, videoprojareita ja liukuprojureita taivaan kaltaisten esitysten suorittamiseksi. Saatuaan 21. vuosisadalle, kun kehitettiin tietotekniikkaa ja videoprojisointitekniikkaa, syntyi digitaalisia zoomauskameroita, joissa oli joustavampia toimintoja. Digitaalinen planetaario perustuu tietokonegrafiikan periaatteeseen. Sen lisäksi, että se osoittaa keinotekoisten tähtien ja tähtien erilaisia liikkeitä, se voi myös osoittaa eläviä ja voimakkaita dynaamisia kuvia. Siksi on hyvin helppoa suorittaa erilaisia ohjelmia yhdellä digitaalisella planetariumilla, joten suosio on erittäin nopea. Digitaalisen planetaarion videoprojektorin suorituskykyindikaattoreihin rajoittuen digitaalisen planetaarion näyttämän tähtitaivaan laatu on kuitenkin heikko, ja taivasohjelman suorituskyky vaatii usein tiukkaa tähtitaivaan laatua. Siksi, jotta saadaan selkeä ja kirkas tähti, sisältö on rikas ja värikäs, nykyinen ratkaisu on käyttää optista + digitaalista hybridi planetaariojärjestelmää.
Tunnetussa tekniikassa kattoikkuna on järjestetty valonlähteenä projektiopallon keskelle, ja ulkoneva linssi on tasaisesti sijoitettu samalle aikavälille leveyssuunnassa ulokepallon pinnalle, ja lampun lähettämä valo projisoidaan ja projisoidaan heijastuspallon ulkopuolella ulkoneva linssi. Kun planetariumin lamppu on kytketty päälle, koko kuva heijastuu kaikkien projisointilinssien läpi, eikä tarvetta projisoida vain osaa tai useita kuvia ole tyytyväinen.
